“Mitä enemmän annat treeneissä, sitä enemmän nyrkkeilyltä saat”
ROVANIEMELLÄ NYRKKEILYN ALOITTANUT JYRKI ”SUSIMIES” VIERELÄ ON ELÄNYT TÄYSILLÄ NYRKKEILYLLE
Jyrki Vierelä on kaikkien aikojen menestynein Lapin Lukkoa edustanut nyrkkeilijä, vaikka nyrkkeilyura vei miehen jo varsin nuorena Etelä-Suomeen ja ympäri maailmaa.
Juniorina Vierelä voitti kuusi ja aikuisten sarjoissa neljä Suomen mestaruutta, niistä ensimmäisen jo 17-vuotiaana nuorukaisena. Vaikka Vierelä ryhtyi ammattilaiseksi 20-vuotiaana vuonna 1990, ehti amatööriurallekin kertyä 130 ottelua. Voittoon niistä päättyi peräti 105.
Moskovan olympialaiset herättivät kiinnostuksen
Jyrki Vierelä on kotoisin Lehtojärveltä, reilun parinkymmen kilometrin päässä Rovaniemeltä. Hän seurasi kymmenvuotiaana vuoden 1980 Moskovan kesäolympialaisia, ja erityisesti nyrkkeily teki Vierelän perheessä vaikutuksen sekä isään että poikaan. Kaksikon tie kävi kahdesta rovaniemeläisestä nyrkkeilyseurasta puolivahingossa Lapin Lukon nyrkkeilysalille Valistustalon alakertaan.
- Se oli tosiaan isältä iso moka, Vierelä nauraa.
- Siihen aikaan Reipas oli leimautunut vasemmistolaiseksi ja Lukko porvariseuraksi. Isä oli vahvasti vasemmistolainen ja kulki aina punaiset päällä, mutta huomasi tekemänsä virheen vasta parin viikon päästä.
Siinä vaiheessa poika ei enää halunnut vaihtaa seuraa.
- Enhän minä sitten enää halunnut seuraa vaihtaa, kun olin saanut salilta jo kavereitakin. Heikkisen Jukka, Rouvisen Jukka, Ollikaisen Jussi, Sirviön Ari, Pellikan veljekset Marko, Jarmo ja Pete, ja monia muita siellä siihen aikaan treenasi.
Vierelän valmentajana toimi pari ensimmäistä vuotta Pekka Rötkönen, mutta suurimman osan valmentautumisesta Rovaniemellä vastasi Timo Kenttälä. Lukosta Vierelä siirtyi vuonna 1987 Helsingin Atleettiklubiin, ja myöhemmin tie vei Porin NMKY:n riveihin. Lopulta Vierelä asettui Keravalle, missä hän on asunut vuodesta 1997.
Havannan kuumuudessa taisteltiin MM-kullasta
Vierelän kenties paras saavutus on A-junioreiden MM-pronssi vuodelta 1987. Maailmanmestaruuskisat käytiin tuolloin Havannassa Kuubassa.
- Reissu kesti kaikkinensa kolme viikkoa. Juhannuksen jälkeen lähdettiin ja muistan, kuinka ilmankosteus Kuubassa oli ihan käsittämätön. Se löi heti lentokoneesta astuessa päin kasvoja.
Aamulenkki oli tehtävä aikaisin aamulla, koska päivällä olisi ollut liian kuuma. Turnaus oli Vierelälle kova.
- Voitin chileläisen 5-0 ja kanadalaisen 4-1. Mestaruuden voittaneelle kuubalaiselle hävisin ottelun kehätuomarin keskeytyksellä. Yleisön pauhu oli valtava. Eihän siellä olisi ketään kuubalaista edes uskaltanut voittaa, Vierelä nauraa.
Vierelä ehti voittaa amatöörinä sekä Gee-Bee- että Tammer-turnauksen. Voitto saksalaista olympiavoittaja Andreas Tewsiä vastaan vuoden 1990 GeeBee-turnauksessa on jäänyt hyvin rovaniemeläisvasurin mieleen. Kyseessä oli ainoa suomalaisvoitto tuossa turnauksessa.
- Se oli ilman muuta makeimpia voittojani. Olin kärsinyt sitkeästä selkävammasta noin vuoden päivät. Kun selkä parani, voitin peräkkäin Suomen mestaruuden, Pohjoismaiden mestaruuden ja GeeBee -turnauksen. Silloin oli ihan hurmos päällä.
Ammattilaiseksi 20-vuotiaana
Vierelä oli 20-vuotiaana saavuttanut nyrkkeilijänä jo paljon. Silti monelle tuli yllätyksenä, että Vierelä ryhtyi ammattilaiseksi.
- Ammattilaisuus oli ollut aina haaveeni. Halusin elää nyrkkeilijän elämää. Mitenkään vähättelemättä amatöörinyrkkeilyä, oli se jo nähty. Raha ei sinänsä ollut motiivi, vaikka nyrkkeilypromoottori Tom Sjöberg kutsuikin minut liikkeensä takahuoneeseen ja löi melkoisen rahatukun pöytään. Eipä siinä sen enempää enää houkuttelua tarvittu, Vierelä hymähtää.
Niinpä Vierelä aloitti ammattinyrkkeilijänä Kings-tallissa. Nyrkkeilyiltoja oli 1-3 kappaletta vuodessa, pääasiassa 6-8-eräisiä otteluita. Ammattilaisena Vierelä otteli kevyessä välisarjassa (60-64,5 kg). Ammattilaisura alkoikin komeasti, sillä debyytissään ”Susimies” tyrmäsi venäläisen vastustajansa neljännessä erässä.
Vierelä ei osaa sanoa, mistä lempinimi lähti.
- Olen kotoisin läntisestä Lapista, eikä siellä juuri susia ole. Ensimmäisen kerran minua kutsuttiin susimieheksi jo jossain nuorten turnauksessa, mutta virallisemmin minut ”kastoi” Susimieheksi Risto Hallamaa, ensimmäinen managerini.
EM-ottelu jäi haaveeksi
Vierelän ammattilaisura jatkui voitokkaana.
17.1.1995 oli vuorossa ammattilaisuran 12. ottelu ja Susimiehen tyrmäysvoiman sai kokea Helsingin urheilutalossa käydyssä kamppailussa Micky Hall. Samalla aukesi Susimiehen tie EM-listalle. Vasta Hall-ottelun jälkeen tulikin ammattilaisuran ensimmäinen tappio.
- Vastustaja ei ollut edes hyvä. Kolmannen erän lopulla tipautin kaverin lattiaan, mutta seuraavassa erässä vastustaja puski päällä silmäkulmani auki, enkä voinut enää jatkaa.
Pian tuon jälkeen Vierelä nousi kehään Larry Holmesin ja Brian Nilsenin ottelun lämmittelyottelussa Tanskassa. Vastustaja oli kotikehässään otellut kivikova Dennis Pedersen, joka ei ollut hävinnyt ammattilaisena vielä kertaakaan.
- Se oli hyvä ja tiukka matsi. Pistehäviö tuli, mutta sijoitus EM-listalla nousi.
Kaksi kertaa EM-ottelu oli aivan hilkulla, mutta EM-otteluun Vierelä ei lopulta koskaan päässyt.
Vierelä lopetti jo kertaalleen 2001, mutta palasi kehään 19.6.2006. Hän kävi viimeisen kehätaistonsa 16.11.2007 ja löi hanskat naulaan 37-vuotiaana.
Susimies iski ammattilaiskehissä vuosina 1990-2007 kaikkiaan 29 ottelua, joista tuloksena oli 20 voittoa, kuusi tappiota ja kolme ottelua päättyi ratkaisemattomaan.
- Vaikka itse sanonkin, niin kapasiteettia olisi ollut enemmän kuin otteluja. Rakastin urheilijana olemista!
- Minulla ei oikein koskaan ollut manageria, joka olisi hoitanut asioita, matseja tuli sitten vain niin vähän. Eikä minua ammattilaisuralla valmentanutkaan oikeastaan kukaan. Kulmamiehet vaihtuivat tiuhaan. Ottelemisen ohella tein tosi paljon sparrihommia ympäri maailmaa. Oikeastaan tykkäsin siitä enemmän kuin ottelemisesta.
Vierelä on todennäköisesti ainoa suomalainen nyrkkeilijä, joka on elättänyt itsensä vuosikausia käytännössä vain sparraamalla maailman huippuja.
Susimiehen perintö
Lapin Lukko järjesti historian ensimmäisen Ruskaturnauksen vuonna 1984. Rovaniemen Reipas tuli mukaan järjestämään Ruskaturnausta vuonna 1990.
Lehtileikkeiden mukaan Vierelän ensiesiintyminen Ruskaturnauksessa oli todennäköisesti heti ensimmäisessä Ruskaturnauksessa vuonna 1984. Vierelä löi 40-kiloisten junioreiden ottelussa Ruotsin Mikael Lindbergin tuomariäänin 2-1. Sanomalehti Lapin Kansan mukaan se oli ”päiväottelujen vauhdikkain kamppailu”.
- Muistan tuon ensimmäisen Ruskaturnauksen. Ruotsista mukana oli BK Kalule -niminen seura, jota edusti varmaan 4-5 ugandalaislähtöistä nyrkkeilijää. Siinä heitä ihmeteltiin, niin eksoottisia nyrkkeilijöitä ei oltu näillä perukoilla aikaisemmin juurikaan nähty, Vierelä nauraa.
- Kovia nyrkkeilijöitä he kyllä olivat.
Vierelä voitti Ruskaturnauksen 48-kiloisten sarjan vuonna 1985, mutta 16-vuotias suurlupaus löi itsensä isompiin otsikoihin vuoden 1986 Ruskassa kukistamalla selityksittä miesten Pohjoismaiden mestarin, norjalaisen Rune Peersenin.
Ruskaturnausta ja nyrkkeilyä muutenkin ex-rovaniemeläinen toki seuraa kisakatsomosta edelleen.
- Viime Ruskassa yllätti nyrkkeilijöiden vauhti ja otteluiden tempo. En nähnyt yhtään väsymistä koko turnauksen aikana. Aiemmin väsymisiä tuli paljon enemmän, siinä on menty paljon eteenpäin.
Vierelän mukaan pistekoneet olivat tuhota koko amatöörinyrkkeilyn.
- Sillä ei ollut oikean nyrkkeilyn kanssa oikeastaan mitään tekemistä. Nyrkkeily oli ihan hirveän näköistä, pisteitä sai ”tökkimällä”, kunhan jotenkin osui, ihan sama miten osui. Nykyinen malli on paljon parempi, ja arvostellaan taas oikeaa nyrkkeilyä.
Vierelää on useammankin kerran pyydetty valmentajaksi ja on hän sitäkin kokeillut, mutta kokemus ei varsinaisesti innostanut jatkamaan.
- Jos ryhtyisin vielä valmentamaan, niin ensin lähtisin siitä, että nyrkkeilijä on kunnossa ja jaksaa harjoitella, eikä tule ainakaan väsymään ottelussa. Tekniikka-asiat taas ovat aina makuasioita.
- Suurin synti olisi se, että valmentaja hylkäisi tavalla tai toisella oman suojattinsa. Olen kokenut sen aikoinaan maajoukkueuralla ja se ottaa päähän vieläkin, Vierelä harmittelee.
Vierelä haluaa painottaa, että mitä enemmän antaa treeneissä ja lenkkipoluilla, sitä enemmän saa nyrkkeilijänä.
- Monen lahjakkaan nyrkkeilijän ura on tyssännyt, kun treenihalut ovat lopahtaneet. Mutta lahjakkuutta on myös se, että jaksaa treenata. Elä nyrkkeilylle täysillä!
Teksti Hannu Raasakka, Kuvat Anu Sillanmäki ja Kuva vanhasta Lapin Kansan artikkelista
